"Kukaan ei hätkähtänyt"

Talouselämä haastattelusta, sysky 2006:

Suuryritykset osaavat puhua homoista - siis diversiteetistä - korrektisti.

Korostetun huomaavaisuuden vastapainoksi työpaikoilta löytyy myös vaivaantunutta hihittelyä ja törkeitä juttuja. Avoimuus vapauttaisi ilmapiiriä ja siistisi puheita, mutta kaapissa on turvallisempaa olla. Kun homous pysyy piilossa, siitä ei tule tavanomaista asiaa, joka voisi kuulua esimerkiksi johtajan elämään.

Pitkään politiikassa vaikuttanut mediayrittäjä Björn Palmén ei pidä piilottelua hyvänä ratkaisuna. Hän on seurannut sivusta, miten homot kietoutuvat peitetarinoihin. Salailu syö energiaa työpaikalla.

Palmén itse teki homoseksuaalisuudestaan julkista vuonna 1984 näyttäytymällä Gay Pride -kulkueessa Helsingissä. Hän ei pidä tapausta kovin kummoisena. Suomenruotsalaisuudesta on hänen mielestään ollut työelämässä enemmän haittaa kuin julkihomoudesta.

"Itse aina yliarvioi sen merkityksen, että kertoo seksuaalisesta poikkeavuudestaan ihmisille. Ei se juuri ketään kiinnosta, valitettavasti", Palmén naurahtaa.

Palmén on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä teknillistä fysiikkaa ja työskennellyt muun muassa Säteilyturvakeskuksessa ja kauppa- ja teollisuusministeriössä. Hän on ollut 11 vuotta naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä. "Aktiiviseksi homoksi" hän ryhtyi vasta 25 vuotta sitten avioeronsa jälkeen.

Palménin mukaan suhtautuminen työpaikalla oli joskus koomisen ylikorrektia.

"Minulle sanottiin kauppa-ja teollisuusministeriössä, että tämä on aivan erinomaista. Että on erittäin hyvä, että olen homo", Palmén sanoo.

Pitääkö työpaikalla kertoa homoudestaan?

"Ei pidä mainostaa eikä pidä kertoa, jos kukaan ei kysy. Mutta tavallisessa elämässä tulee aina sellaisia tilanteita, jossa tätä asiaa sivutaan. Silloin pitää sanoa niin kuin asia on", Palmén sanoo. Työpaikan kahvikeskusteluissa puhutaan paljon perheistä ja lapsista sillä oletuksella, että kaikki ovat heteroseksuaaleja.

Palmén arvioi, että yritysten johto- ja asiantuntijatehtävissä on saman verran seksuaalisia vähemmistöjä kuin koko väestössä - vähintään viisi prosenttia. Hän toivoo yritysten avoimuuden vähitellen johtavan siihen, että yritysjohtajat voivat esimerkiksi tuoda samaa sukupuolta olevan kumppaninsa firman edustustilaisuuteen.